Aina mun pitää suvaita

Kuva: escstats.com

Tähän päivään sopii jälleen kerran vanha vitsi ranskalaisesta, amerikkalaisesta ja suomalaisesta, jotka katselivat norsua. Ranskalainen pohti "Minkälaista ruokaa norsusta voisi laittaa?", amerikkalainen taasen aprikoi: "Kuinka paljon rahaa norsulla voisi tehdä?" ja suomalainen mietti hiljaa mielessään: "Mitähän tuo norsu minusta ajattelee?".

Yksi kevään puheenaiheista on ollut Pertti Kurikan nimipäivät -nimisen laulu- ja soitinyhtyeen valinta Suomen edustajaksi Eurovision laulukilpailuihin 2015 Wieniin, Itävaltaan. Jos joku ei vielä tiennyt, yhtyeen muodostaa neljä oppimishäiriöistä tai kehitysvammaista keski-ikäistä tai jo keski-iän ylittänyttä miestä. Sylki on sen jälkeen lentänyt joka suunnasta ristiin rastiin, muualtakin kuin laulusolisti Kari Aallon hampaiden välistä. Glitteriin, glamouriin ja silikonilla siloiteltuihin artisteihin tottuneet euroviisufanit ympäri Eurooppaa tietenkin pöyristyivät karun edustajamme nähtyään. Kaikkitietäviksi euroviisuasiantuntijoiksi yhdessä yössä muuttunut Suomen kansa sen sijaan pitää Kurikkaa ja kumppaneita varmoina voittajina. Euroviisuissa menestymiseenhän riittää se, että erottuu joukosta.

Itsekin olen tasapainoillut barrikadien harjanteilla Uuden musiikin kilpailun eli Suomen kansallisen euroviisukarsinnan alkumetreistä lähtien. Demokratian vankkumattomana kannattajana olen ensisijaisesti yrittänyt peräänkuuluttaa karsintakilpailuun tasapuolisuutta. Kilpailun järjestäjä YLE rummutti ennennäkemättömällä voimalla Pertti Kurikan nimipäiviä kilpailun voittoon ja edustustehtäviin. Mielestäni epäreilua muita kilpailijoita ja yleisöä kohtaan. Tietävätköhän he siellä Yleisradiossa, että edustajan voi valita sisäisestikin, ilman julkista karsintaa.

Jopa molemmissa viikonlopun iltapäivälehdissä komeili Pertti Kurikan nimipäivien kuva sivun kokoisena UMK-alkukarsinnan mainoksessa otsikolla "Tässäkö on Suomen seuraava euroviisuedustaja?". Odotin vastaavanlaisia mainoksia kolmena seuraavanakin viikonloppuna, mutta tuo jäikin ainoaksi. Yleisradion lukuisat eri toimitukset tekivät kymmeniä lähes identtisiä juttuja euroviisukarsinnoista ja aina kuviin ja otsikoihin nousi Kurikka. Mieleeni heräsi jo kysymys verovaroin toimivan laitoksen turhista päällekkäisistä toiminnoista?

Ajankohtainen kakkonen puuttui sattuvasti euroviisukarsintaruljanssin välissä kehitysvammaisten asemaan omassa Kehitysvammaillassaan. Tärkeä asia, mutta miksi juuri nyt? Ei kuulemma euroviisujen eikä Kurikan vuoksi, mutta kuitenkin nyt Wienin viisujen lähestyessä YLE Areenaan on ilmestynyt englanniksi tekstitetty Kehitysvammailta, jota YLE kehottaa jakamaan Facebookissa mahdollisimman laajasti ja kansainvälisesti. Ajetaanko tässä nyt euroviisujen vai kehitysvammaisten asemaa? Taitaa YLE ajaa ihan omaa asiaansa. No Uuden musiikin kilpailussa kävi niin kuin kävi ja kansahan sen Pertti Kurikan sinne Wieniin valitsi puhelinäänillään. Yleisradion propagandan osuutta äänivyöryyn on mahdotonta arvioida.

Nyt ne Kurikat sitten ovat siellä Wienissä ja harjoittelevat kiivaasti ensi viikon tiistain (19.5.2015) semifinaalilähetystä varten. Koitokseen on tasan viikko aikaa ja viikon ohjelmaan kuuluu treenien lisäksi tietenkin myös haastatteluja ja promoamista. Medianäkyvyyttä onkin uutisten mukaan saatu ja nyt ollaankin sitten yllättyneitä, kun kaikki ei olekaan positiivista. Verkkolehtien otsikot kirkuvat, kuinka ulkomaalaiset toimittajat pahimmillaan jopa "tylyttävät" Suomen edustajaa. Erehtyipä joku hollantilainen fanitoimittaja lohkaisemaan, että "Suomen edustajat eivät ole nättejä". No siitäkös nettikommentoijat suivaantuivat. Ei taida olla hääppöisen näköinen tuo toimittaja itsekään?

Mitä oikein odotettiin? Suomi lähettää ehkä koko euroviisuhistorian rujoimman esityksen ja kansa hämmästyy, kun koko Eurooppa ei olekaan polvillaan. Vihaako ne siellä kehitysvammaisia? Mikä saa suomalaisen uskomaan, että punkista on tullut yhtäkkiä valtavirtaa? Omasta mielestäni kilpailukappale "Aina mun pitää" ei ole kummoinen, mutta en usko että pitäisin punkkariedustajistamme musiikillisesti yhtään sen enempää, vaikka biisi olisi koko musiikkihistorian melodisinta tai taitavimmin esitettyä punkkia. En siis aio lävistää poskiani hakaneuloilla enkä värjätä molempia otsahiuksiani vihreiksi, kun perjantaina suuntaan pääkallopaikalle Wieniin.

Sitä saa, mitä tilaa. Jos kerran Suomen kansa halusi lähettää euroviisuihin jotain räväkkää ja erottuvaa, niin pitää kestää myös seuraukset. Eikö tässä nimenomaan ollut kyse kehitysvammaisten tasavertaisuudesta? Heitä pitää saada arvostella ihan tasavertaisesti, kuin muitakin kilpailijoita. Ovathan kaikki muut 39 kilpailijaa Pertti Kurikan nimipäivien basistin Sami Helteenkin mielestä "ihan paskoja". Hänellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta niin on eurooppalaisilla euroviisutoimittajillakin. Jos asettuu sadan miljoonan ihmisen eteen kilpailemaan arvostelulajissa, pitää olla valmis ottamaan vastaan arvostelua. Varmasti Pertti, Kari, Sami ja sympaattinen rumpali Toni ovatkin, mutta onko Suomen kansa?

Nettiuutisten kommenttikentissä ainakin ollaan taas kerran nousemassa vastarintaan. Tosin tällä kertaa täysin vastakkaisista syistä. Se väestönosa, joka aina aikaisempina vuosina on hävennyt Suomen euroviisuedustajan vuoksi silmät päästään, seisookin nyt ylpeänä rinta rottingilla, ja jokainen poikkipuolisen sanan lausuja on suvaitsematon kusipää ja kaikki, jotka eivät rakasta puolivillaisesti instrumentoitua kahden soinnun punkkia, ovat musiikillisesti sivistymättömiä moukkia. Kävi Wienissä niin tai näin, Suomi on tänä vuonna jo voittanut euroviisut!