Suomen euroviisukarsinta, ilta täynnä jännitystä ja odotusta. Näin siis vuosina 2002-2011, kun olen ollut jokaisella kerralla paikan päällä seuraamassa suurta finaalia. Mainittakoon myös että vuosina 2006-2011, kun alkukarsinnat järjestettiin Tampereen Tohlopin tv-studioilla, olin paikan päällä myös joka ainoassa lähetyksessä. Suomen euroviisukarsinnat ovat siis meikäläiselle aika tuttuja.
Hieman samanlaista odottavaa tunnelmaa aistin, kun vähän pelonsekaisin tuntein astelin lauantaina Barona-areenalle Uuden musiikin kilpailun finaaliin. Tätä ennen kun Yleisradion UMK-tuottaja Anssi Autio ja asiantunteva tuomarinelikko olivat ottaneet meikäläiseltä luulot pois. He ovat kolmen UMK-vuoden aikana tehneet selväksi, että tässä ohjelmassa ei etsitä euroviisua ja "euroviisut itselleen omineen oudon camp-lahkon jäsenet" eivät kuulu kohderyhmään eivätkä yleisöön. Luikin kuitenkin vähän salavihkaa Barona-areenalle väkeä kuljettavaan linja-autoon. Hiljainen matkaajaporukka ei ollut varmaankaan kuullut koskaan "Linja-autossa on tunnelmaa"-rallia. Ei tietenkään, sillä eihän UMK-kohderyhmään kuuluva nuorisosivistyneistö moisista renkutuksista perusta.
YLE TV 2 on muuttanut viime vuosina profiiliaan, johon nähtävästi myös Uuden musiikin kilpailukin liittyy. Kanavasta on ollut tarkoitus luoda nuoriin katsojiin profiloitunut älykkäiden katsojien media. Tavoitteessa lienee onnistuttu ja tuotantoporras varmasti hihkuu onnesta, kun katsojakunnasta on saatu häädettyä satoja tuhansia juntteja ja eläkeläisiä. Enäähän he eivät edes voi vaatia lupamaksuilleen vastinetta, kun YLE:n rahoitus hoidetaan näppärästi ja puolihuomaamatta verotuksen kautta - katsoit tai et.
Sopivan geneerinen oli myös Uuden musiikin kilpailun kilpailukappalevalikoima. Ensimmäistä kertaa Suomen euroviisuhistoriassa, minulle oli aivan sama mikä kappale voittaa ja pääsee näin ollen edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailuissa. Erikoisinta oli se, että minkään esityksen voitto ei myöskään olisi harmittanut lainkaan. Tasoa voisi luonnehtia siis hyväksikin, ellen olisi kaivannut jonkinlaisten tunteiden kokemista. Sellaisia kun tapasin kokea joskus takavuosina. Kyyneleiltäkään ei vältytty, kun oman aikansa Anssi Aution eli tuottaja Erkki Pohjanheimon kokoama "asiantuntija"-raati torpedoi Frederikin edustustehtävät vuonna 1981. Silloin katsottiin aiheelliseksi jättää yleisön postikorttiäänten tulokset kokonaan julkistamatta, sen verran raivoissaan Suomen kansa riehui.
Nykyäänhän on ihan normaalia, ettei tuloksia millään muotoa yksilöidä. Suurten levy-yhtiöiden suojelemat artistinalut kun saattaisivat joutua negatiiviseen valoon, jos heidän nimensä koreilisivat tuloslistan häntäpäässä. Sen sijaan hehkutetaan UMK-kilpailukappaleiden hittipotentiaalia, kun ne komeilevat YLE:n omien radiokanavien soittolistojen kärjessä. UMK-voittajallakin riittää heti maanantaiaamuna haipakkaa, kun YLE UMK uutisoi Facebook-sivullaan Soft engine yhtyeen kiertävän läpi kaikki YLE:n lähetykset Aamu-tv:stä ruotsinkieliseen Radio X3M:iin.
Tuottaja Autio mainitsi UMK-aiheisessa radio-ohjelmassa Uuden musiikin kilpailun esikuvan tulevan Ruotsista. Siellähän Melodifestivalen-kilpailu on jo vuosia ollut vuoden katsotuin tv-ohjelma, joka kerää jo alkukarsintavaiheessa suuret jäähallit täyteen katsojia ja miljoonayleisön tv-vastaanottimien ääreen. Itse en löydä muuta yhtäläisyyttä, kuin sen että euroviisuista ei juurikaan puhuta. Ruotsalaisille ja suomalaisille siis kansainvälinen edustustehtävä on vasta "toinen maali", kuten UMK-tuomari Toni Wirtanen asian muotoili. Muuten kyllä musiikkikilpailun ruotsalaisessa versiossa katto on niin paljon korkeammalla ja ovet niin paljon leveämpiä, ettei samankaltaisuudesta juuri voisi puhua.
Suomessa järjestävä seura päättää, ketkä ovat tervetulleita katsojakuntaan. Ruotsissa kaikille on paikkansa höyhenpuuhkiin sonnustautuneista perheenäideistä lähtien. Ruotsissakaan ei varmasti suoda, että vanhanaikainen iskelmä edustaisi heitä kansainvälisesti, mutta joka vuosi laajalle yleisölle kumarretaan sen verran että mukana on musiikkia jokaiseen makuun. Suomessa pyllistetään reippaasti työmiehen viivan kera ja valinnat on tehty valmiiksi katsojien puolesta. Ja tästä huolimatta mukana roikotetaan jaarittelevaa tuomaristoa, joka ei neljännellä kierroksella omien sanojensa mukaankaan enää keksi esityksistä mitään uutta sanottavaa ja joka vielä kuin varmuuden vuoksi ohjailee äänestäjiä ja sanoo painavan sanansa myös pisteiden muodossa. Ruotsissa raati varmistaa vain, ettei se juntti kansansuosikki sitten kuitenkaan pääse maan rajojen ulkopuolelle munaamaan koko kansankotia.
Sosiaalisessa mediassa UMK:n edustaja vakuutti kisaa kritisoivalle allekirjoittaneelle, että he tekevät loistavaa tv-viihdettä ja ovat ylpeitä tekemisistään ja piti mielipidettään vieläpä itsestäänselvyytenä. Lauantaina parhaaseen katseluaikaan tuleva kallis viihdeproduktio, jolle ei juurikaan tule muilta kanavilta kilpailevaa ohjelmaa, saa alkukarsintavaiheessa alle 200.000 katsojaa? En pitäisi lopputulosta onnistuneena parhaallakaan tahdolla. Tekijöille terveiset, että me katsojat päätämme milloin joku ohjelma on onnistunut ja näytämme sen katsomalla sitä ohjelmaa.
Latistetusta tunnelmasta huolimatta UMK-finaali oli jälleen hienosti toteutettu. Krista Siegfridsin tähdittämä alkufilmi oli hervoton, juontajapari oli sujuvasanainen ja hyvännäköinen ja kilpailuesityksiin ja väliaikanumeroihin oli satsattu hienosti. Ohjelman rakenne oli tiivis ja sujuva - jankuttavaa tuomaristoa lukuunottamatta. Haluan painottaa, että suppeasta genrepainotuksesta huolimatta kilpailukappaleet eivät mielestäni ole yhtään sen kummempia, kuin ennenkään tai muuallakaan. Lisäksi painottaa, ettei kilpailun nimi kisaa pahenna - Euroviisut tai UMK: kaikki käy. Kunpa joku vain poistaisi lukon ovesta ja kunpa vielä joskus saisin kokea olevani tervetullut ohjelman fani- ja katsojakuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti