tiistai 3. toukokuuta 2011

What about my dreams

Lähtö Düsseldorfiin ei alkanutkaan ihan mutkitta, vaikka mukava matkustusfiilis alkoi kohota tiistaipäivän aikana matkalaukkua pakatessa. Sitä ennen tuota fiilistä ei juurikaan ole ollut ja koko matkan peruuttaminenkin on käynyt mielessä vähän turhankin usein. Ihan viime päiviin asti olen laittanut pennejä jonoon ja pohtinut mm. taloudellista tilannettani. Vapun taksiajot kuitenkin toivat sen verran mukavan lisäpotin, että saatoin kuin saatoinkin lähteä matkalle melko rennoin mielin. Kaiken ihanuudeksi sain sovittua vielä autokyydin kotiovelta lentokentälle.

Epämiellyttävä puhelinsoitto matkaseuralaisiltani myöhään tiistai-iltana kuitenkin lässähdytti kaiken. Lento on peruttu. No nyt meillä ei kuulemma ole muita vaihtoehtoja kuin mennä mahdollisimman aikaisin Helsinki-Vantaan lentokentälle ihmettelemään, saisimmeko jonkun korvaavan lennon Helsingistä Kööpenhaminaan, josta meidän jatkolentomme Düsseldorfiin on kuulemma edelleen lähdössä. Matkalle lähdön peruutus kävi taas mielessä. Enhän menettäisi muuta kuin maksamani n. 500 euron hintaisen matkan. Olen koko ajan järkeillyt että se olisi pieni menetys verrattuna siihen rahamäärään, joka minulla tulee paikan päällä kulumaan.

Jotenkin se mielenkiinto itse laulukilpailua kohtaan on niin alamaissa etten ole edes ajatellut menettäväni mitään vaikka en saisikaan seurata joka ikistä harjoitusta ja lehdistötilaisuutta. Paikan päälle kisahalliinhan en tälläkään kertaa ole menossa. Saksassa olen kyllä halunnut aina vierailla ja näenhän myös ihania ystäviäni reissulla - siinä ne tärkeimmät motiivit matkalle lähtöön. Toivottavasti siis korvaava lento järjestyy.

Alhainen matkustusfiilis aiheutti myös sen, että pakkaaminen jäi viime tippaan ja nyt yritän koko ajan miettiä, mitä olen unohtanut. Taloudellisesta tilanteesta johtuen en voi myöskään rennosti todeta, että saanhan sieltä paikan päältä hankittua unohtuneet tavarat. No vaatteita on ainakin ystävieni mielestä riittävästi ja mitä muuta akkreditoitu journalisti euroviisuissa tarvitsee? Saksahan on onneksi melko edullinen maa elää päivittäistä elämää, kun majoitus on jo maksettu ja kulkeminen julkisilla kulkuneuvoilla on akkreditoinnin ansiosta maksutonta.

No nyt ollaan kuitenkin matkan toisella osuudella eli R-junassa Riihimäeltä Pasilaan. Ensimmäinen oli taksimatka Kokonkadulta Riihimäen rautatieasemalle. Siitä matka jatkuu linja-autolla lentokentälle ja toiveissa olisi saada myös lento Kööpenhaminaan. Jotenkin asenteeni on kuitenkin liiankin kielteinen ja olen ihan varma, että vähintään matkalaukku katoaa lentosähläyksissä. Siksi olenkin epätoivoisesti siirtänyt välttämättömiä tavaroita käsimatkatavaralaukkuun :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti