Suomi 2010: 1. alkukarsinnan kenraaliharjoitus

AMADEUS

Amadeus on pukeutunut mustiin suoriin housuihin, mustaan paitaan ja ruskeaan silkkikauluksiseen smokkitakkiin. Hänen taustallaan nähdään aluksi kolme tanssijaa mustissa, tiukoissa asuissaan. Lavan takana korokkeella viulua soittaa Amadeuksen sisar Miritsa pitkässä iltapuvussaan ja kappaleen edetessä estradille saapuu vielä toinen Amadeuksen siskoista, Gilda, joka liittyy neljänneksi jäseneksi tanssiryhmään. Tanssi on ”ilevainiomaista” voimistelua. Taustalaulajia ei Amadeuksella ole, mutta hän ei sellaisia vahvan livelaulunsa taakse oikeastaan edes kaipaa. Lavaliikehdintä ei Amadeuksella ole ihan niin tönkköä, kuin pelkäsin, mutta kamerat ovat vähän hakusessa. Vakuuttava esitys joka tapauksessa: ennen kaikkea laulullisesti.

NINA LASSANDER

Lassanderin ryhmä on satsannut selkeästi eniten stailaukseen. Nina ja kolme taustanaistaan ovat pukeutuneet rokokoo-henkisiin leninkeihin ja kampaukset ovat samalta aikakaudelta. Yksi naisista istuu pianon takana. Lavalla on myös nuorta keikariherraa mustissa puvuissaan. Neljällä Ninan taustalla liikkuvalla laulaja-tanssijalla on kaikilla päivänvarjot, jotka ovat oleellinen osa koreografiaa. Nina laulaa livenä hyvin ja tylsähkönä pitämäni kappale herää uuteen kukoistukseen upean lavaylöspanon ja mutkikkaan koreografian myötä.

BÄÄBS

Bääbs vaihtoi mekkoa lehdistötilaisuuden punaisesta hopeiseen ”discopalloon”. Lavalla Päivin seurana on yksi mies- ja yksi naistaustalaulaja sekä burleskitanssija vaaleanpunaisine viuhkoineen. Livelaulu on Bääbsin heikoin lenkki ja koko esitys voi kaatua sen mukana, kun kisassa on periaatteessa kolme samalta viivalta lähtevää kilpailijaa (Lassander, Bääbs & BOB). Muuten esitys on ihan mielekästä seurattavaa ja Bääbs on hyvä, vapautunut esiintyjä.

BOB (Boys of the Band)

Boys of the Bandin vahvuus on puolestaan taitava laulusolisti. Lavalle, tylsähköä perusrockbiisiä, elävöittämään on roudattu kaksi suurta BOB-lippua, jotka saapuvat estradille kahden viehättävän taustalaulajattaren kantamina. Toinen lipuista liehuu välisoiton aikana laulusolistin käsissä, lordimaisen tähtisateen suihkutessa kitaran päästä. BOB:in esitys on illan ainoa, jossa muutenkin nähdään pyrotekniikkaa. Pyrot eivät vain taida riittää finaalipaikkaan ellei rokkiväki intoudu tätä tipattoman tammikuunsa aikana äänestelemään. Bändin asustus on katu-uskottavaa denimiä, mutta taustatytöillä on yllään hauskat sirkustirehtöörien vetimet.

PENTTI HIETANEN

Pentti aloittaa laulunsa lavan takaa korokkeelta, josta hän lähtee kulkemaan pitkässä samettitakissaan pitkin poikin estradia vieraillen jokaisen taustalaulajattarensa luona. Ensimmäinen heistä riutuu lavalla oikein pitkin pituuttaan. Lopuksi koko esiintyjäkuusikko kokoontuu lavan eteen kappaleen suureen finaaliin. Laulu sujuu odotetun upeasti, mutta myös taustaryhmän harmoniat osuvat nappiin. Harmi, ettei sävelmä ole piirun verran parempi.

YLEISTÄ

Yleisesti ottaen karsintalähetykset ovat uudistuneet niin hyvässä kuin pahassakin. Jaanaa ja Peltsiä ei nähdä Tohlopin studioyleisön edessä lainkaan, vaan juonnot suoritetaan artistilämpiöstä. Positiivista on, ettei Jaana enää luettele äänestysnumeroita ja muita litanioita. Postikortit hoitaa Tarja Kulho humoristiseen tyyliinsä esiintyjien vanhoista valokuvista vitsejä vääntäen. Lisätäytteeksi esitysten väliin on tuotu hauskoja paloja viisuhistoriasta, kuten esimerkiksi ”TOP-5-viisumokat”. Myös muuta huumoria on väliaikanumeroksi laitettu, kun Jaana ja Peltsi ottavat yhteyden ”Norjaan”. Kaikki vitsit eivät vain ole ihan kamalan hauskoja. Muuta varsinaista väliaikanumeroa ei ole, vaan lopputuloksien kimppuun päästään suht’ sujuvasti. Kokonaisuutena uudistusten keskiarvo kääntyy mielestäni positiivisen puolelle. Musiikit ja grafiikat ovat etenkin kivoja ja pinkkiä väriä on ruudulla riittävästi.